Japanista on nyt kotiuduttu ja tämän talven pitkä reissu ohi. Kokonaisuutena oikein hyvät kolme kuukautta. Helmikuun kolme viimestä viikkoa oli kyllä aika hermoja raastavat, mutta muuten kelit oli koko ajan kohdillaan ja meininki hyvä. Eli kun kahdestatoista viikosta yhdeksän on hyviä, voisin sanoa reissun onnistuneen odotusten mukaisesti.
Viimeisten päivien aikana saatiin vielä laskettua kolme oikein hyvää laskua. Menoa vaivasi meidän tiimiin iskenyt vatsaflunssa tai mikä lie aasian ripuli ollutkaan. Osa porukasta oksenteli ja osa vuosi toisesta päästä. Itse olin päivän petipotilaana välillä vessassa ravaten. Seuraavana päivänä käytiinkin laskemassa pari mäkeä. Ei vaan pystynyt olemaan kämpillä ku oli niin hyvät lumet mäessä. Vatsa ei toiminut vielä tuonakaan päivänä ja laskujen välillä sai käydä vessassa. Skinnattiin kuitenkin kaksi lyhyttä pätkää ja laskettiin vähän jyrkempiä linjoja kun normaalisti.
Tuosta keskellä olevalta laakealta huipulta laskettiin kaksi laskua noita suoraan alas puottavia kuruja. Mukavia hyvin viettäviä laskuja.
Mie sain / jouduin laskemaan ekaks
Ian laski viereisen kurun, eihän sitä voi samaa laskea jos siinä on jo jonkun jäljet
Ian
Alempaa löytyi vähän syvempää lunta
Ian
Seuraavana päivänä oli taas auringon paistetta aamupäiväksi ja minun viimenen hiihtopäivä. Lähdettiin Ianin, Nickin ja Filipin kanssa skinnaamaan. Voimat oli aika lopussa parin päivän ripuloinnin jälkeen, mutta raikas vuoristo ilma ja vähä suklaata sai voimat elpymään. Lupali aamulla sen verran hyvää keliä, että päätettiin ottaa cramponit ja hakut messiin varuilta, jos sattuisi olemaan energiaa mennä vähän ylemmäs. No energiaahan löyty ja noustiinkin melkein kolmeen tonniin asti, kohteena Karamatsu Dake. Huippu jäi saavuttamatta, iltapäiväksi luvattu myrsky rupesi lähestymään uhkaavaa vauhtia kun olimme viimeisellä harjanteella ennen huippua. No ei jäänyt kuin muutama kymmenen verttiä huipusta, niin kelpas miulle aivan hyvin. Ens kerralla sitten koko matka ja vähä päälle. Lumi ei ollut mitään maailman parasta, semmosta tuulikorppua tai jäätä. Mutta ihan hieno pätkä kuitenkin ja löyty monta linjaa, joiden takia varmaankin joutuu tuonne palaamaan jonain päivänä.
Meikäläinen Mumezawan hujakoilla. 1/3 matkasta taitettuna.
Tästä lähdettiin etenemään cramponit jalassa. Harjanne oheni semmoiseksi puukon teräksi, ettei kummallekaan puolella olisi halunnut pudota. Tavoitteena oli tuo takana näkyvä huippu. Tällä kertaa jäi saavuttamatta, revanssia odotellessa.
Nick ja mie välihuipulla. Tuosta ei olisi ollut enää pitkä matka, mutta niin kuin kuvasta näkyy, pilvet rupesivat putoamaan alaspäin vauhdilla.
Mie zuumailemassa laskua
Lumi ei ollut parasta ja kintut vähän väsyneet, niin päätetiin laskea tuommonen lepposa about 40 asteinen bowli.
Filip laskun loppu päässä. Niin paljon hyviä linjoja joka puolella.
Seuraava päivä menikin sadetta katsellessa ja kotimatkan asioita säädellessä. Perjantaina aloitin kotimatkan kolmen jälkeen iltapäivällä. Säästäväisenä miehenä en ottanut lentokenttätaksia tai edes lähettänyt laukkujani kuriirilla. Joka penni on kuitenkin pois kevään laskuista ja lompakko on muutenkin aika laihassa kunnossa kolmen kuukauden laskemisen jälkeen. Japanilaiset vähän kahteli ruuhkajunassa pahasti ku mie vein ainaki kymmenen japanilaisen paikan suksineni ja laukkuineni. Kentälle asti kuitenkin selvisin ja valtasin kioskin nurkalta penkin tulevaa yötä varten. Viisas mies tietenkin säästää myös majoituskuluissa ja nukkuu kentällä. Aamulla sitten lentokoneeseen ja siinä check in:ssä tulikin iloinen yllätys. Suksipussista perittiin 100e maksu, YHTEEN suuntaan. Selityksenä oli, että se on yli 150cm pitkä. Kuka perkeleen vatipää on tuonkin säännön keksinyt? Eihän edes lautailijoilla ole alle 150cm laskukamppeita. Huomaa kyllä, että Finnairilla menee huonosti. Ensi kerran kun varaan lentoja, täytyy muistaa myös katsoa lentoyhtiön suksipussin kuljetus hinnat. 600e:n lennolle tulee kummasti lisähintaa, kun suksista joutuu maksamaan noin paljon. No perille kuitenkin päästii ja lentoemot oli yhtä upeita ilmestyksiä kuin aina ennenkin. 35 tunnin matkustuksen ja muutaman kentällä ja lentokoneessa nukutun tunnin jälkeen pääsin onnellisesti Jyväskylään. Nyt täällä taistellaan jet lagin kourissa ja mietitään seuraavaa laskureissua. Ehkäpä ensi viikolla kohti pohjoista Ruotsia ja Norjaa.
