Mie sitten tykkään ylläripuuteripäivistä. Lupaili yön aikana 9 senttiä lunta ja lähettii aamulla vähä sillä mielellä, että onha siellä vielä eiliseltä jotai jälellä. No siinä mäkeä kohti ajellessa sit uuden lumen määrä lisäänty siihe malliin, että päätettii ottaa suunta yhteen paikalliseen pikku keskukseen. Kyseiseen paikkaan tulee yleensä lunta hieman enemmän kun alueen muihin paikkoihin. Ala-asemaa lähestyttäessä tien varren lumipenkat kasvoi pari metrisiksi ja fiilikset rupes nousemaan, luntakin satoi lisää hyvällä tahdilla. Hiihdeltiin siinä muutama kierros etupuolen puita, mutta sivuttain luisuttelevat lautailijat oli tuhonnu kaiken laskettavan varsin tehokkaasti. Bäkkärille siis. Täytyypä sanoa, etten ole kun kerran elämässäni laskenut ennen yhtä syvää lunta. Itsellä ei ollut kameraa mukana tällä kertaa, mutta onneks Patrick ja Kalle oli varautuneet myös kuvaamiseen. Pääsin siis pitkästä aikaa itse linssin toiselle puolelle.

Tästä mä tykkään, tänne mä jään. (hiihtäjä Ville)

 

Ei näy suuta, mut voin kertoa, että hymyilytti.(hiihtäjä Ville)

 

Käännös.(hiihtäjä Ville)

Toiseks viimesellä laskulla menin sit tunaroimaan paluu traversella ja polvi vähä taipu. Se otti sen verran itteensä, että turpos ikävästi ja nyt sit jäädytellää tää sekä huominen päivä. Polveen ei kuitenkaa satu, niin taisimpa selvitä vaan venähdyksellä. Tänää taitais olla ohjelmassa iso läjä leffoja ja tietsikalla nörttäilyä. Pakko saada kinttu toiminta kuntoon keskiviikkoon mennessä, lupailee loppu viikolle aika reilusti lunta.