Kauden viimeinen reissu on nyt sitten takana. Pari päivää riehakkaan vapun jälkeen suuntasimme Veikon kanssa riiraidmobiilin keulan jälleen kohti pohjoista. Tällä kertaa kohteena oli Lyngenin seutu ja sieltä hiljalleen ajellen kohti Narvikia ja Riksua. Koska emme olleet Lyngenin alueella ennen käyneet, emme tehneet sen kummempia suunnitelmia. Tarkoituksenamme oli olla perillä viikosta kahteen, keleistä riippuen. Ensimmäiselle reissupäivälle oli ennusteessa keskinkertaista keliä, siispä lähdimme aamulla vasta kuudelta ajelemaan. Tavoitteena päästä jonnekin päin Lyngeniä ja etsiä sopiva leiripaikka. Olimme vuonon rannalla jo melko hyvissä ajoin. Ajelimme hieman ympäriinsä ja katselimme paikkoja. Illan suussa löytyi hyvä leiripaikkakin. Sitten ei muuta kuin leiri pystyyn ja hernaria keittelemään.
Pilvet jäivät Kilpisjärvelle ja Norjan puolella oli kiva puolipilvinen keli.
Jäi Kilpisjärven maisemat kakkoseksi, kun pilviverho aukesi norjan puolella.
Ensimmäinen näkymä Shellin mäelle, joka tuli hallitsemaan loppu reissun majapaikan maisemaa.
Hernaria, varrasleipää ja näkkäriä. Kyllä lähtee!
Luksushuvila meren rannassa.
Näkymä luksushuvilan etelä-siivestä vuonolle.
Seuraava aamu valkenikin täysin pilvettömänä ja ei tuullutkaan yhtään. Yön aikana kaverimme Kaisa oli ajellut myös etelästä samoille mestoille ja aamusta tapasimme ja rupesimme tekemään päivän suunnitelmia. Valitsimme kohteeksi erään mäen, jolle pääsi nousemaan suoraan tieltä. Tavoitteena oli helppo nousu ensimmäiselle päivälle ja vähän tutkailu millaista lunta ylempänä vuorilla on.
Ensimmäisen päivän mäki.
Veikko nousemassa.
Veikko ja Kaisa harjanteella.
Harjanteelta bongasimme vastakkaisella seinällä olevat upeat kurut. Vastakkaisen seinän kurut valikoituivatkin seuraavan päivän kohteeksi saman tien.
Skinnailua auringon paisteessa, mikäs sen mukavampaa. Niin no laskeminen auringon paisteessa ainakin.
Kaisa ja Veikko laittelevat itseään ja välineitä laskukuntoon. Päätimme laskea alemmalta harjanteelta ja säästellä jalkoja seuraavan päivän kurun kiipeämistä varten.
Rentoa kruisailua 800 verttiä alas tielle. Ylhäällä puuteria ja alempana todella hyvää firniä, luvassa oli siis mukava lasku ekalla päivälle.
Kaisa kruisailee yläosaa. Yläosa mäestä oli todella kivaa kantavaa pehmeää lunta ja tuosta puolivälistä alaspäin täydellistä firniä, kokonaisuutena äärimmäisen hyvä eka lasku reissulle.
Ville ja Kaisa afterski jätskillä Nordkjosbotnin Reman pihalla.
Leiripaikalla Veken kanssa varmistimme että suksi kulkee seuraavanakin päivänä ylämäkeen.
Kaisa laittamassa herkkuruokaa.
Seuraavana päivänä lähdimme yrittämään hiihtää edellisenä päivänä bongattua kurua, tai jotai sen viereisistä vaihtoehdoista. Koska itse kurut ovat varjossa koko päivän, emme lähteneet hirveällä kiireellä aamulla. Taisimme olla joskus kymmenen aikoihin skinnaamassa. Emme tajunneet ottaa huomioon, että kurujen viereisille kallioseinille aurinko kyllä paistaa. Niiltä putoilikin kiveä ja jäätä kuruihin vähän enemmän kuin laki sallii ja emme saaneet kiivettyä kurua kuin puoleen väliin kun oli pakko kääntyä alas. Kurun pätkä, sen vierellä oleva pieni kenttä sekä kurun alla oleva kenttä tarjosivat kuitenkin oikein mukavan laskun. Myös autoille kruisailu kumpuilevassa ja reilusti lumilipoilla maustetussa loivassa firnissä oli hauskaa. Hyvä päivä, vaikka vähän jäikin harmittamaan kun ei päästy ylös asti. No ensi vuonna uudestaan.
Veikko ja Kaisa katselemassa linjoja.
Kävimme tsekkaamassa kaikkien kurujen tilan, että olisimme varmasti saaneet parhaan laskun.
Ville nauttimassa vuoristoilmasta.
Kaisa menossa kohti valitsemaamme kurua.
Kaisa nauttimassa hyvästä lumesta kurun alla. Itse kurussa jäi kiireen vuoksi kuvat nappaamatta.
Kohti kattilan pohjaa, Veikko odottelemassa alhaalla.
Kohti laaksoa, jäi kyllä harmittamaan kun ei päästy ylös asti.
Ville kalastelemassa turskaa, tuosta niitä iha hyvin tulikin.
Syystä tai toisesta myös meritähdet tykkäsivät vieheistä, taisin yhteensä 5 koko reissun aikana.
Ville ja kalastuskesän 2010 avauskala. Tuommosia sitten tulikin useita ja yks hieman isompikin.
Seuraavana päivänä satoi vettä ja pidimme taukopäivän Tromssassa. Illalla sade muuttui rännäksi ja aamulla maa oli valkoinen meren rantaan asti. Heräsimme jo viiden aikaan ja lähdimme koittamaan kerran vielä tuota kurua. Aamu aurinko kuitenkin käännytti meidät jo parkkipaikalla toiseen paikkaan. Yön aikana satanut lumi vyöryi kaikkialla mihin aurinko vähänkin paistoi. Teimme nopeasti uuden suunnitelman ja lähdimme katsastamaan kohtuullisen tunnettua Middagstindeniä. Olimme yhä hyvissä ajoin liikkeellä. Nousu oli todella leppoisaa skinnailua isoilla kentillä, lukuun ottamatta muutamaa jyrkempää kohtaa, missä ei oikein meinannut saada sivuttais pitoa. Päätimme laskea mielenkiintoisemman näköisen reitin Middagstindenin ja Vardtindenin väliin. Valinta oli ja hyvä löysimme ylhäältä pienen bowlin jossa oli 20-30cm hyvää puuteria. Keskivälillä lumi oli mukavasti kantavaa pehmeää lunta ja alempana sitten rehellistä korppua, kuitenkin vielä ihan nautittavaa laskua.
Middagstindenille lähdössä.
Tuonne sitä pitäisi kiivetä.
Puolen välin paikkeilla.
Maisemaa Lakselvbuktiin päin.
Hassu maa tuo Norja, joka puolella näkyy meri.
Middagstindenin huipulta näkyi Storvasstinden ja sen vaativan näköinen pohjois-seinä.
Kaisa laskemassa keskikenttää.
Ja Veikko seuraa.
Hyvän hiihtopäivän jälkeen leirillä kamppeita kuivattelemassa.
Illalla seuraavan päivän kohteeksi valittiin Lagofjellet joka näytti oikein houkuttelevalta Middagstindenin huipulta katsottuna, kohtuullisen jyrkkää isoa kenttää suoraan pohjoiseen. Päivän kokemusten perusteella lumen pitäisi ainakin olla hyvää. Aamulla heräsimme jälleen hyvissä ajoin ja olimme skinnaamassa seitsemän ja kahdeksan välillä. Alun joenuoma labyrintista selvittyämme nousukin oli leppoisaa harjannetta pitkin skinnailua hienoissa maisemissa ja auringon paisteessa. Huipulla pidettiin pieni tauko ja mietittiin laskulinjoja. Päädyimme laskemaan jyrkähkön bowlin ja sen alla olevan ison kentän. Ylhäällä bowlissa oli aivan uskomattoman hyvä lumi. Ihan kun olisi yht'äkkiä siirtynyt toukokuulta tammikuulle. Alemapanakin oli mukava 10cm pehmeää tuulen pakkaamaa kovan kalkkimaisen lumen päällä. Kaikin puolin oiva lasku jälleen. Alaspäin mennessä löysimme myös suoraan puurajalle vievän polun, jota pitkin olisi ylös menessä säästänyt ainaki tunnin. No aina ei voi voittaa.
Middagstinden ja Piggtinden tieltä nähtynä.
Vihdoin puurajalla.
Ylöspäin.
Eipä voi paljoa maisemia haukkua.
Veikko laskemassa yläbowliin.
Veikko laskee bowlista kohti laaksoa.
Kaisa
Kaisa
Kaisa kurvaa alempana.
Veikko alakentällä.
Veikko ja Piggtinden.
Kaisa lähti kohti Etelä-Suomea tuon laskun jälkeen. Minä ja Veikko vietimme illan kalastellen ja piipahdimme katsomassa miltä kuuluisa Tamokdalen näyttää. Seuraava aamu aukeni pilvisenä. Nukuimme pitkään ja päätimme pitää välipäivän. Purimme leirin lähdimme ajelemaan kohti Lakselvbuktia. Ajattelimme etsiä uuden leiripaikan ja käydä vähä kalastelemassa. Löysimme lupaavan näköisen kalapaikan, mutta riittävän monta viehettä ilman tärppejä menettäneenä luovutimme sen lajin suhteen siltä illallata. Menimme Lakselvbuktin kaupalle ja törmäsimme terassilla suomalaiseen Erkkaan. Hän oli myös nukkunut hieman turhan pitkään, siinä sitten hetken arvottuamme päätimme lähtee pienelle ilta reippailulle eiliselle Lagofjelletille. Nousu sujui hyvin, mutta ylhäällä huomasimme, että tuuli oli tehnyt tepposet ja vieny meidän lumet tai muuttanut sen korpuksi. Itsellä oli rokkerisuksilla oikein hauskaa laskea, mutta Veikko ja Erkka ei olleet aivan tohkeissaan laskusta perinteisille suksilla. Lumiolosuhteiden takia laskulta en kuvia napsinut.
Veikko skinnaa Lagofjelletille.
Illaksi menimme takaisin meren rantaan, pistimme nuotion pystyyn ja paistelimme makkaraa. Erkka liittyi meidän seuraan vielä seuraavaksi päiväksi ja kävimme yrittämässä Henrikstindenille. Siellä tuuli oli kuitenkin vienyt viimeisetkin pehmeät lumet ja vastassa oli vain jäätä. Nousimme huipun viereiselle harjanteelle ja laskimme alas hieman jäistä firniä. Kameran unohdin autoon, eli tältä maisemiltaan upealta nousulta ei valitettavasti kuvia jäänyt. Samana iltana ajelimme Veikon kanssa Narvikin vuonolle ja yövyimme siellä.
Telttapaikka reissun viimeisenä iltana.
Seuraavana aamuna ajoimme Riksulle ja otimme päiväliput. Tiesimme ottavamme pienoisen riskin, koska jo iltapäiväksi säätiedotuslupasi pilviä ja veden sekaista räntäsadetta. Onneksemme kerettiin laskea kahteen asti todella hauskaa firniä ja saatiin hyvä hissipäivä reissun päätökseksi. Seuraavaksi pariksi päiväksi lupasikin hyvin epävakaata keliä ja muutenkin oli aikaa jäljellä enää puoltoista laskupäivää. Myös jo 8 teltassa nukuttua yötä eivät kannustaneet jäämään sateeseen. Päätimme yksissä mielin ajella takaisin Rovaniemelle illan päälle.
Tämä kausi taisikin olla tässä, erittäin hyvät fiilikset jäi menneestä kaudesta. Tapasin monia mukavia ihmisiä ja pääsin laskemaan paljon syvää puuteria sekä isoja mäkiä, eipä sitä taida kaudelta voida hirveästi enempää vaatia? Mie kuittaan tältä talvelta tähän, palataan asiaan kunhan on taas pakkasta.
]]>
