Viimeset pari viikkoo onkin mennyt aika pitkälti pelkästään skinnaushommien parissa. Yhden lämpimän päivän kulutin parkkia laskiessa. Ollaan saatu todella hyviä laskuja ja kuntokin on kasvanu kohisten. Menee ylämäkikin aika vauhdilla tällä hetkellä, keväällä Norjassa meneekin sitten melkein lentämällä ylös.
Täällä alko viime viikonloppuna "touring season", mikä meinaa sitä, että vuori on täynnä väkee jollai ei ole mitään hajua miten vuorilla kuljetaan. Oli yksi läheltä piti tilanne takamaastoturistien takia mennä viikolla. Meidän porukka oli laskemassa erästä kurua tuolla vähän korkeammalla. Kurun yläpäässä oli semmoinen mini bowli, joka oli vieläpä mukavasti kupera. Lumi ei ollu sinä päivänä muutenkaan hirveän tiukasti kiinni vuoressa, eli piti olla tarkkana linja valintojen kanssa. No päätettiin jättää se bowli laskematta ja kierrettiin vähän alempaa siihen kuruun. Kaksi kaveria laski ensin, minä kolmantena ja yksi kaveri vielä meidän jälkeen. Muutama sekunti sen jälkeen kun mie lähdin laskemaan kurua, jostai tupsahti japanilainen turisti sinne yläbowliin. No sehän vyöry koko bowli sinne kuruun. Onneks kuulin, että kaverit huuti miulle, laskin nopeasti kurun laidalle turvalliseen paikkaan. Just kun pääsin sivuun lumet vyöry ohi. Se japanilainen tyyppi oli ihan turisti, kaatuili joka toisella käännöksellä eikä muutenkaan oikein näyttäny kuuluvan sinne missä oltiin. Kaverit sille jotain sano japaniks, ei kuulostanu oikein kohteliaalta mitä sanovat. Toivottavasti se tyyppi edes tajus mitä tapahtu ja oppi siitä jotain.
Jonkun verran olen kameraakin raahannut mukana, siispä muutama äksöni kuva taas pitkästä aikaa.
Japanilaisten helihiihto paikka. Yksi nosto maksaa n.85e ja sillä pääsee laskemaan merkityn loivan radan alas mäeltä minkä päälle skinnaa tunnissa. Ylhäällä odottaa tyyppi joka opastaa merkitylle radalle, eikö kuulostakin hienolta tavalta käyttää rahansa?
Japanilainen riiraidmobiili
Mark
Mark
Mark
Mark
Mark
Nick
Nick
Nick ja Mark safety pointilla odottamassa viimestä laskijaa
Aina ei ole hirveän hyvä näkyvyys, onneks Japanissa kasvaa puita korkealla
Siellä jossain se kuru odottaa
Mie, Mark ja Yasu tsekkailemassa laskulinjaa
Mie laittamassa kamoja valmiiks laskua varten
Alas on pitkä matka, siitä mie tykkään
Ylhäällä puuteria, välillä korppua ja alhaalla märkää lunta. Tämä on siltä aavistuksen korppuiselta väliltä
Yasu
Yasu
Meikäläinen nauttimassa riiraidmobiilin kyydistä "takapenkillä"
Hanne
Lachlan
Lachlan
Mark
Mark
Mathias
Matt
Matt
Nick
Philippe hurraa kameramiehelle
Philippe
Tässäpä tapahtumat tältä erää, alkaa aika käydä vähiin, 6 päivää jäljellä ja pitäisi tulla takasin Suomeen. Ei kyllä huvittais lähteä just kun alkaa päästä skinnaushommien makuun. No toivottavasti pääsee käymää vielä monta kertaa Norjassa ennen kesää.
